tiistai 17. huhtikuuta 2018

Lähtöpisteessä?

Noniin...
Viime viikkohan ei siis mennyt hyvin. Perjantaina (perjantai 13. muuten, sattumaako?:D) kirjoitin muutaman päivän kestäneestä huonojen päivien putkesta. Huonoilla päivillä tarkoitan siis sitä, että söin herkkuja, liikkuminen ei huvittanut ja mieliala oli näiden kahden asian ansiosta matalalla. Olin hyvin luottavainen, että putki päättyisi tuohon perjantaihin, mutta eihän se päättynyt. Oikeastaan päin vastoin, perjantaista sunnuntaihin olivat ne pahimmat päivät. Vasta eilen, maanantaina yritin taas nousta jaloilleni niin sanotusti, vaikka kieltämättä kyllä eilenkin oli pakko jotain sokerista syödä. Jotenkin edelleen haluan aina maanantaina jatkaa parempia elämäntapoja, maanantaissa on aina se joku uuden viikon alun tuntu!

Olen onnekseni saanut tänä keväänä kirjoitella tänne pääasiassa onnistumisista ja painon tippumisesta. Jotta blogi pysyisi aitona ja rehellisenä, pyrin tuomaan myös nämä huonot hetket ilmi. Kun eilen sitten nousin puntarille yhteensä viiden epäonnistuneen päivän jälkeen, oli tuo puntarin lukema todella masentava... Painoin taas saman verran kuin tammikuussa, kun aloitin tämän projektin! Tiedän, että tuosta lukemasta iso osa oli nestettä, joka lähtee kyllä pian pois.
Silti tuo oli aika ikävä lukema. Olen nyt kevään aikana tehnyt tätä painonpudotusta hyvin rauhallisella tahdilla ja ajatuksella, että hitaammasta pudotuksesta tulee elämäntapa, eikä tuo paino enää palaa. Tuo ajatus on ollut oikein toimiva tähän asti. Ikävää on kuitenkin huomata, että vaikka edistys on hidasta, niin painonnousu on edelleen ihan yhtä nopeaa kuin ennenkin. Tämä nosti taas pintaan suuren pelkoni painonnoususta laihdutuksen lopettamisen jälkeen.
Niin ja vyötärönympäryskin kasvoi noin seitsemällä sentillä, kun olin saanut suunnilleen kymmenen senttiä pois tässä kolmessa kuukaudessa. Maanantai ei siis mennyt kovin iloisissa merkeissä, kun tein nämä havainnot. Alla näkyykin viimeisen kuukauden painokäyrä, joka ei ole mikään kovin kehuttava näky.


Tänä aamuna tilanne oli onneksi jo parempi. Puolet lisääntyneestä painosta oli lähtenyt, mikä näkyykin tuossa painokäyrässä viimeisenä, hieman alempana pallurana. Edelleen ollaan ihan reilusti plussalla, mutta tämä jo antoi toivoa.
Puhuin joku aika sitten erilaisista kehotyypeistä. Kerroin kehoni kuuluvan mielestäni endomorph-ryhmään, eli kerää helpommin massaa, niin lihasta kuin rasvaakin. Jälleen huomaan olevani jossain määrin jopa "katkera" keholleni. Miksi juuri minun pitää näin helposti kerätä painoa!
Vertailun vuoksi myös poikaystäväni (joka on itsekin todennut kuuluvansa tuohon päinvastaiseen ryhmään, eli ectomorphiin) söi myöskin melko paljon herkkuja nuo samat päivät (vedin hänet mukanani :D). Hänellä puolestaan paino ei noussut juuri ollenkaan, päin vastoin tänä aamuna hänen painonsa oli tippunut siitä, mitä se oli ennen herkutteluja! Tässä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten erityyppiset kehot reagoivat tällaiseen herkutteluputkeen. Aika usein on käynyt juurikin näin, että minä valittelen noussutta painoani, kun taas toisella paino on vähintäänkin pysynyt samana, ellei tippunut. Oikeastaan aika hassua :D
Pizzaa!<3

Sitten hieman terveellisempää, tortillapizzaa
En haluaisi nyt vain valittaa koko postausta. Tarkoituksena on vain kertoa, mikä tilanne on tällä hetkellä. Kuten todettu, nyt alkaa olla jo parempi ja toiveikkaampi mieli. Olen nyt pohdiskellut vaihtoehtoa, että pitäisin dieettaamisesta pientä taukoa. Oikeastaan tätä pohdin jo viikko sitten, mutta nyt, kun paino oli noussut, tuntuu ehkä liian pelottavalta ajatukselta lopettaa laihduttaminen. Viime päivinä mielessä onkin pyörinyt pelko siitä, että en uskallakaan lopettaa laihduttamista. Asia ei ihan vielä ole ajankohtainen, mutta pian on. Veikkaan, että juuri laihdutuksen lopettaminen tulee olemaan tässä projektissa se kaikista vaikein asia!

Eilen palattiin takaisin ruokavalioon, lihapullia ja uuniperunoita.
Selvää on ainakin se, että painotavoitteeni ovat nyt hetkeksi mennyttä, koska en mitenkään ehtisi enää tavoitteisiini. Ei voi mitään, mutta harmittaahan se. Huomasin varsinkin eilen, painonnousun huomattuani ajautuvani hyvinkin tuttuihin, mutta onneksi vanhoihin ajatusmalleihin. Mietin jo kaikenlaisia pikaratkaisuja painonpudottamiseen. Järki tuli viime hetkellä hätiin ja sen myötä aion jatkaa samoin kuin tähänkin asti. Täytyy kuitenkin muistaa, että oikeasti myös huonot hetket ja vastoinkäymiset kuuluvat asiaan. Ei ole sellaista pojektia (kai), joka menisi ihan täysin suunnitelmien mukaan loppuun asti. Jospa tämä nyt olisi tämän projektin se isoin vastoinkäyminen ja tästä mentäisiin nyt hyvällä fiiliksellä loppuun asti :) Yritän kaikkeni pysyä edes jossain määrin positiivisena, vaikka kieltämättä tällaisilla hetkillä tuntuisi hyvältä idealta vain heittää hanskat tiskiin! Ensimmäiset päivät ruotuun palaamisen jälkeen ovat ne vaikeimmat ja ne ovat kohta ohi, joten kyllä tämä taas tästä! :)