sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Arjen pienet voitot syömishäiriön jälkeen (+ uusi postaussarja)

Moikka!

En olekaan hetkeen kirjoitellut täältä syömishäiriönäkökulmasta tekstiä. Nyt eletään taas sellaista vaihetta, että tuntuu että pahin on ohi. Vielä en kuitenkaan uskaltaisi sanoa että kaikki on ohi. Tälle postaukselle oli vaikeaa keksiä nimeä, mutta mennään tällä! :D Ja hei! Ajattelin taas käynnistää uuden syömishäiriö postaussarjan! Lisätietoja postauksen lopussa :)

Eli listaan siis tässä postauksessa sellaisia pieniä asioita, joita nykyään huomaan arjessa tekeväni, jotka olivat pahimpinä syömisaikoinani lähes mahdottomalta tuntuvia.
Välillä on vaikeaa hahmottaa miten pitkälle on todellisuudessa päässytkään näiden asioiden pohtimisessa ja ylitsepääsemisessä. Siksi onkin todella tärkeää pysähtyä miettimään niitä pieniä asioita jotka kertovat edistymisestä ja onnistumisista.
Pakko muistuttaa, että tämä on jälleen minun henkilökohtaista pohdintaani. Osa näistä asioista voi muilla kertoa jostain ihan muusta kuin syömishäiriöstä ja olla ihan normaalia toimintaa ja se on tietenkin ihan ok. Itselleni nämä ovat kuitenkin sellaisia juttuja joiden olen huomannut muuttuneen pikkuhiljaa itselleni parempaan suuntaan. Muistakaa siis tämä postausta lukiessa :)

Kaikkea herkkua ei ole pakko syödä kerralla.
Okei, tämä on varmaan aika yleinen ongelma, eikä vaadi taustalle minkäänlaista syömisongelmaa. Kerron silti oman kokemukseni... Tällä siis tarkoitan sitä, että esimerkiksi koko suklaalevyä, karkkipussia, sipsipussia tai jäätelöpakettia ei ole pakko syödä kerralla. Kun vatsa on täysi, voi lopun herkun jättää odottelemaan sitä hetkeä kun tekee taas jotain mieli. Minähän en todellakaan ole tähän pystynyt. Oli sitten ahmimiskausi menossa tai ei, en ole pystynyt jättämään herkkuja yhtään. Kaikki on ollut pakko syödä vaikka vatsa ratkeaisi ja silti saatan hyvinkin mennä parin tunnin päästä kauppaan ostamaan lisää.
Nyt olen huomannut muutamia onnistumisia tässä, minun ei olekaan tehnyt mieli ostamiani herkkuja ja olen voinut säästää ne vaikka seuraavaan päivään! Edelleen tämä on todella harvinaista, mutta se johtuu vain heikosta itsehillinnästäni. Aikaisemmin tämä oli vain aivan täysin mahdotonta!


Syömishäiriöstä puhuminen
Minulle on ollut ihan valtava askel eteenpäin, kun olen saanut suuni auki. Aikaisemmin en puhunut syömishäiriöstäni oikeastaan kenellekään. Pari ihmistä tiesi asiasta, mutta heillekään en koskaan kertonut asiasta tarkemmin tai päivitellyt kuulumisia. Nyt olen pystynyt kertomaan parille uudelle ihmiselle syömishäiriöstäni ja niille jotka tiesivät jo aikaisemmin olen voinut kertoa hieman tarkemmin tuntemuksiani. Tämä on ollut tosi iso juttu! Olisi ehkä pitänyt puhua aikaisemmin, koska olen kyllä huomannut puhumisen helpottavan.



 Puntarin lukeman hyväksyminen
Vaikka edelleen tahdon pudottaa painoa ja laihtua, osaan suhtautua nykyään painooni paljon hyväksyvämmin kuin aikaisemmin. Olen tainnut tästä aikaisemminkin puhua, mutta tosiaan puntarin lukema ei enää pilaa päivääni, oli se sitten iso tai pieni. Pystyn järkeilemään miten monet asiat lukemaan vaikuttavat. Välillä pystyn jopa miettimään, olisiko niin kauheaa jos vain jäisin tähän painoon. Ehkä se ei olisi niin kauheaa... tahdon silti olla itsestäni paras versio :)

"Ylimääräisten" kalorien syöminen
Aikaisemmin saatoin ahdistua ihan typeristä jutuista. En voinut juoda salin jälkeen herajuomaa koska siinä oli liikaa kaloreita, söin mieluummin kuivaa ruokaa kuin lisäisin ruokakerman kastikkeeksi, en voinut laittaa enää juustoa leivän päälle, en juoda maitoa ruoan kanssa, en voinut syödä banaania. Ihan tyhmiä rajoituksia, joille ei todellisuudessa ole juuri minkäänlaisia perusteita. Nyt huomaan, että minua ei enää ahdista samalla tavalla edellä mainitut jutut. Nykyään jos jotain esimerkiksi noista välttelen, se johtuu lähinnä tottumuksesta. Toki minulla edelleen on tiettyjä ruokia jotka ahdistavat, mutta nämä edellä mainitut ovat sellaisia joista ei minun mielestäni todellakaan tarvitsisi kantaa huonoa omatuntoa.

 Itseni haukkuminen
En todellakaan ole aina itseeni tyytyväinen. Oikeastaan harvemmin, jos tota puhutaan. Kuitenkin tapa jolla puhun itselleni ja itsestäni on nykyään aivan eri kuin ennen... En edelleenkään aina pysty puhumaan tai ajattelemaan superpositiivisesti. Silti olen itseäni kohtaan paljon armollisempi ja jos ei muuta, voin ajatella että tästä tulen vielä kehittymään. Sekin on parempi ajatus kuin itsensä lyttääminen.


Sosiaaliset tilanteet
Tämä on kyllä ehdottomasti kaikista parhain kohta! Ja kuten osassa edellisistäkin, tässä on vielä paljon tekemistä. Nykyään kuitenkin lähden paljon mieluummin ja aktiivisemmin kavereita tapaamaan ja ylipäätään ulos. En väsy enää yhtä nopeasti ihmisten seurasta, olen aidosti onnellinen ihmisten seurassa ja jopa hakeudun sosiaalisiin tilanteisiin! Olen vain ihan superonnellinen että alan päästä tästä vetäytymisestä eroon, se on ehdottomasti ollut eniten minua vaivaava asia.

Viisi kertaa päivässä syöminen
Ajoittain olen onnistunut syömään useammin päivässä myös niin sanotuilla huonommilla jaksoilla, mutta useammin skippailen aterioita ja ahdistun pienestäkin poikkeamasta, esimerkiksi välipalan syömisestä. On ehkä liian aikaista hihkua tästä, mutta esimerkiksi viime viikkona pystyin syömään (melkein) joka päivä viisi kertaa ilman ahdistusta, jee! Tarpeeksi syöminen tuottaa edelleen ahdistusta, mutta jälleen yksi askel eteenpäin! :)

En enää rajoita syömistä liikaa
Tavallaan osittain sama asia kuin aikaisempi kohta, mutta ei kuitenkaan. Aikaisemmin ahmimista seuraavana päivänä kielsin itseltäni syömisen lähes kokonaan. Nykyään tiedän että se on tyhmää, enkä todellakaan tee tätä enää.

Ruoka ei ole enää parasta maailmassa
Kyllä, jossakin vaiheessa se tuntui sitä olevan. Tuntui siltä, että vain syöminen teki todella onnelliseksi. Tästä kirjoitinkin ihan postauksen, johon pääset tästä. On ihanaa huomata, että esimerkiksi ystävien näkeminen menee syömisen edelle! :)

Tästä listauksesta jäi varmasti pois paljon tiedostamattomia ja mahdollisesti myös ihan tiedostettuja, mutta tätä kirjoittaessa unohdettuja juttuja. Onko teillä kokemuksia tällaisista pienistä voitoista joista huomaa päässeensä eteenpäin? :)

Syömishäiriö postaussarja 2: 

Sitten vielä tuosta syömishäiriö postaussarjasta. Tosiaan tein viimeksi postaussarjan viime keväänä (?), en muista tarkkaa ajankohtaa. Kaikki tuon postaussarjan tekstit löytyy esimerkiksi tuolta tunnisteiden joukosta tunnisteella "Syömishäiriö postaussarja". Käykää siis lukemassa, jos nuo tekstit ovat menneet ohi.
Viime sarja sai todella hyvää palautetta teiltä, mikä oli tosi ihana huomata! :) Nyt minulla onkin pari lisäideaa ja voisin tosiaan toteuttaa toisen osan tuosta postaussarjasta. Siihen kuitenkin tarvitsisin mahdollisesti teidän apuanne! Onko teillä joitain ideoita, kysymyksiä, ajatuksia joita haluaisitte nähdä postausmuodossa syömishäiriöaiheeseen liittyen?

Tulossa on ainakin: (nimet ja järjestys voivat muuttua)

- Miten syömishäiriöstä voi puhua?
- Parisuhde ja syömishäiriö (poikaystäväni vastaa, osa 2) Tähän otetaan kysymyksiä erittäin mielellään vastaan! :D
- Voiko syömishäiriöstä parantua ja samalla laihduttaa?
- ....mahdollisesti joitain muita aiheita!

Tämä on tosiaan vasta aika alustavaa pohdintaa, joten kuten sanottu... kertokaa jos jotain tulee mieleen :) Ja jos joku teistä haluaisi ihan kirjoittaa tekstin jonka minä sitten julkaisen, niin sekin sopii hyvin. Kaikki ideat siis tänne päin! Täällä blogin kommenteissa, Facebookissa tai sähköpostilla osoitteeseen uusialkuni@gmail.com voi laittaa viestiä.

Ps. Sain alun perin idean koko postaussarjojen tekemiseen HeiLauta elämää - blogista Lauralta. Siispä terkut ja kiitokset sinne!<3

Pps. Kuten viime postaussarjassakin, tekstit eivät välttämättä ole peräkkäisiä. Välillä tekee mieli sepostaa jotain muutakin asiaa kuin pelkästään syömishäiriöstä :)